Kaivosala pelkää, että Suomi menettää kiinnostavuutensa malminetsijöiden silmissä

Industrial Prime FI | toukokuu 25, 2010

Shares

Industrial Prime FI

toukokuu 25, 2010

”Malmi ei noudata kunta- eikä tonttirajoja. Kaivos on tehtävä sinne missä malmi on”

 

– Talvivaaran kaivosta ei olisi koskaan syntynyt, jos voimassa olisi ollut nyt eduskuntakäsittelyssä olevan esityksen mukainen kaivoslaki, Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:n toimitusjohtaja Pekka Perä sanoo.

Loppuvuodesta eduskunnalle annettu ja ensi vuodenvaihteessa voimaan tulevaksi suunniteltu lakiesitys on saanut kaivosalalta vahvaa kritiikkiä. Nykyisten, jo toimivien tai ennen uuden lain voimaantuloa lupahakemuksen jättäneiden kaivoshankkeiden toimintaan sillä ei pitäisi olla merkittävää vaikutusta, mutta ala pelkää, että uuden lain mukanaan tuoma lupabyrokratia ja maanomistajille maksettavaksi esitetyt korvaukset aiheuttavat sen, että malminetsintä loppuu Suomesta.

– Uuden lain myötä Suomi ei enää ole kiinnostava malminetsintäkohde, kun esimerkiksi geologialtaan saman tapaisessa Ruotsissa ovat korvaustasot huomattavasti alhaisemmat, Talvivaaran kaupallinen johtaja Pekka Erkinheimo tarkentaa. Valtausajasta riippuen esitetyt korvaukset ylittävät Ruotsin tason 5-50 -kertaisesti.

Lakiesityksessä ehdotetaan, että maanomistajille maksetaan malminetsintäkorvausta, joka taso nousee portaittain 20 eurosta vuodessa 50 euroon hehtaarilta. Erkinheimo muistuttaa, että hyvän metsämaapohjan hinta Kainuussa on noin 200 euroa hehtaarilta ja Lapissa tätäkin pienempi. Etsintäkorvauksen kertymä ylittäisi maan arvon näin jo muutamassa vuodessa.

20 tai 50 euroa ei sinänsä ole iso summa, mutta kun etsintäalueet voivat olla tuhansien hehtaarien suuruisia ja aika malmilöydöstä kaivokseksi kestää nopeimmillaankin vuosia, kertyy korvauksista isoja summia. Talvivaaran kaivosalueen pinta-ala on 61 neliökilometriä. Malmi löydettiin vuonna 1977 ja ensimmäinen myyntierä nikkelisulfidia lähti jatkojalostettavaksi vuonna 2009.

Malmin etsinnässä riskit ovat suuret, vähemmän kuin yksi tuhannesta malminetsintähankkeesta johtaa kaivoksen perustamiseen. Näin yhden perustettavan kaivoksen tuotoilla pitää kustantaa 999 tuotantoon johtamattoman tutkimuksen kustannukset ja korvaukset.

Lakiesityksen mukaan maanomistajille pitäisi etsintäkorvauksen lisäksi maksaa vuosittainen louhintakorvaus, ehdotuksen mukaan se olisi 50 euroa hehtaarilta ja 0,15 prosenttia vuoden aikana louhitun ja hyödynnetyn kaivosmineraalin arvosta.

– Maanomistajille kuuluu kohtuullinen korvaus syntyneistä haitoista, mutta uusi laki siirtäisi omistusoikeuden malmiin maanomistajille, Pekka Perä sanoo. Nykylain mukaan malmi kuuluu löytäjälle.

Pekka Erkinheimo vertaa ehdotettua tilannetta metroon.

– Samalla logiikalla voisivat kiinteistönomistajat, joiden tontin alla metrotunneli kulkee, vaatia osuutta lipputuloista. Heillä on yleensä yhtä hyvät edellytykset rahoittaa, rakentaa ja operoida metroyhteyksiä kuin mittavia kaivosprojekteja.

 

Nykykäytäntö riittää ympäristön suojeluun

Toinen kaivosalaa arveluttava piirre uudessa kaivoslaissa on malminetsintään liittyvä byrokratia laajoine kuulemismenettelyineen. Nykyinen ympäristölainsäädäntö on alan mielestä jo kattava, kaivoslain ei pidä tiukentaa vaatimuksia entisestään.

– Talvivaaran kaivostoiminnan käynnistämiseen tarvittiin yli 80 lupaa, Pekka Perä muistuttaa. Hänen arvionsa mukaan esimerkiksi kunnilla ei ole riittävää asiantuntemusta kaivostoiminnasta.

– Jos kaivosalue ulottuu esimerkiksi kolmen kunnan alueelle, voi yksi kunta lausunnollaan käytännössä estää kaivostoiminnan, jos kunnassa katsotaan, ettei se hyödy kaivoksesta tarpeeksi.

– Kaivoksen paikka ei voi päättää samalla tavalla kuin sellutehtaan, tuuli- tai atomivoimalan. Se on tehtävä sinne, missä malmi on, Perä painottaa.

 

Alan edustus puuttui valmistelusta

Kaivosala työllistää Suomessa suoraan noin 10 000 henkilöä ja koko klusteri noin 200 000 henkilöä. Suomen maaperän geologiasta johtuen pääosa nykyisistä ja  mahdollisesti perustettavista kaivoksista sijaitsee Itä- ja Pohjois-Suomessa alueilla, missä muut teolliset työpaikat ovat harvassa. Jatkojalostus tuo työpaikkoja myös muualle Suomeen. Ala on synnyttänyt myös korkealuokkaisen, kaivos- ja prosessilaitteita valmistavan teollisuuden.

Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan uuden lain tavoitteina on muun muassa malminetsinnän ja kaivostoiminnan edellytysten turvaaminen. Kaivoalan mukaan toiminta kuitenkin vaikeutuu ja kansainvälisten sijoittajien kiinnostus Suomeen kaivosmaana vähenee, jos laki hyväksytään ehdotetussa muodossa. Tästä johtuen ala toivoo, että ehdotusta korjataan tai se palautetaan uudelleen valmisteluun.

Lakiesityksen valmistelussa on ollut vahvasti mukana sekä ympäristönsuojelun että maanomistajien edustus, mutta kaivosala ei lainkaan. Ala oli kyllä mukana edellisessä, vuonna 2002 valmistuneessa kaivoslain uudistamisesityksessä. Silloin tehdyn työn ja sen perusteella laaditun mietinnön piti olla pohjana uudelle ehdotukselle, mutta näin ei tehty.

 

Teksti: Martti Tammisto, O-S

Kategoriat
Avainsanat
Nappi ylös

| Industrialprime.com |

Sosiaalinen media

Shares